Olen harrastanut yli 15 vuotta ratsastusta ja muutaman kerran kuullut kommentin: "eihän se ole oikeaa urheilua". Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan aiheesta, sillä ratsastus on itselleni treeni muiden joukossa pari kertaa viikossa ja joka kerta hiki kyllä virtaa.
Ratsastuksessa kaikki perustuu ihmisen ja eläimen väliseen yhteistyöhön. Hyvältä ratsastajalta vaaditaan tasapainoa, koordinaatiokykyä, keskivartalon lihasvoimaa sekä kokonaisvaltaista kehon- ja mielenhallintaa, jotta yhteistyö toimii. Tekniikka ja kehonhallinta on tietenkin tärkeää lajissa kuin lajissa, mutta kyllä se tanko salilla nousee, vaikka sen nostaisi pelkällä selällä. Hevonen ei välttämättä liiku askeltakaan, jos kuski ei hallitse itseään ja ole samaan aikaan rento mutta jäntevä.
Jouduin saattamaan oman hevoseni vihreämmille laitumille pari kuukautta sitten. Kun tuttu "väline" on otettu pois niin olen todella herännyt lajin vaikeuteen. Kuinka vaikeaa sitä onkaan istua suorassa, kantaa kädet, pitää kyynerpäät lähellä kylkiä, käyttää pohjetta puristamatta niitä kokoajan, pitää keskivartalo tiukkana, mutta lantio liikkeessä ja katsoa eteenpäin. Kaikki tämä tietenkin yhtä aikaa, puristamatta tai vetämättä mistään. Eikö sitä näiden vuosien aikana ole vielä mitään oppinut vai tässäkkö ratsastuksen viehätys osittain juuri piilee..?
Jos ei hevosen selkään uskalla, niin fiilistä ratsastukseen voi hakea esimerkiksi tasapainolautojen avulla. Pujota hyppynaru tmv. sohvan jalan ympäri, ota siitä ote kummallakin kädellä, laita kummankin jalan alle tasapainolauta ja tee kyykkyyn-ylös liikettä kallistumasta kummallekaan puolelle tai ottamasta tukea narusta. Helppoa? Nooot! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti